Aiotko lukioon?

Miksi lukioon?

  • Lukiossa saat hyvän kielitaidon niin äidinkielessä kuin vieraissa kielissä.
  • Hyvään yleissivistykseen kuuluvat myös matematiikan reaaliaineiden ja taideaineiden perustaidot.
  • Terveystieto ja liikunta kasvattavat terveelliseen elintapaan ja elämän hallintaan.
  • Et voi vielä tietää, mitä taitoja tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Kasvatat lukioaikana tieto-taitopääomaasi tulevaisuutta varten.
  • Lukio on suorin väylä korkeakouluopintoihin. Mikäli lukioaikana päädyt suuntautumaan käytännön ammattiin, voit lukio-opinnoilla korvata ammatillisten perustutkintojen opinnoista 30 opintoviikkoa. Kielitaitoisena ja hyvän yleissivistyksen omaavana aikuisena voit täysipainoisesti hyödyntää ammattiopinnot, joten siinäkään tapauksessa lukio-opinnot eivät ole menneet hukkaan.

    • Millainen lukio on Haapajärven lukio?

    Tarkempaa tietoa Haapajärven lukiosta löydät koulun kotisivuilta. Lukion toiminnasta ja käytännöistä on kerrottu sivuilla olevassa opinto-oppaassa.

    Millaista on opiskella lukiossa?

    Opiskelijan näkökulma:
    - Mene lukioon, ota pitkä matikka ja kirjoita seittemän ällää. Pääset
    sitten yliopistoon ja saat hyvän ammatin. Sulla on lukupäätä, sun
    kannattaa lukea.
    Joo, tällasia ohjeita itse sain, kun epätoivoissani yritin
    yhteishakupapereita rustata. Lukio tuntui ainoalta vaihtoehdolta, sillä
    mikään muu koulu ei voinut tarjota minulle tarpeeksi mielenkiintoista
    vaihtoehtoa. Niinpä sitten suuntasin nokkani kohti yleissivistävää
    pänttäyslaitosta.
    Pitkää matikkaa en ottanut enkä aio seitsemää ällää kirjoittaa - tuskin
    siihen rahkeeni riittäisivätkään. Yliopisto ei ole mikään pakko elämäni
    tiellä, joten mitkään näistä asioista eivät patistaneet minua lukioon.
    Sitä eivät myöskään tehneet vanhempani, vaan päätös oli yksin minun.
    Tulevaisuuden suunnitelmani ja ammattihaaveeni vaativat
    ylioppilastutkinnon. Ja sain tietty kolme vuotta lisäaikaa miettiä, mitä
    todella haluan.
    Lukio on rankka koulu. Olin kuullut paljon kauhujuttuja ja vaikka suurin
    osa niistä olikin liioiteltuja, kovan urakan itselleni otin. Niin kuin
    moni muukin. Lukiossa täytyy lukea, lukea ja vielä kerran lukea. Jos
    kirjat eivät voisi vähempää kiinnostaa, kannattaa ehkä harkita kaksi
    kertaa. Vaikka tosin, tiedän tapauksia, jotka eivät kertaakaan aukaise
    kirjojaan ja vetelevät kokeista ysejä!
    Lukiossa opiskelu ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Tai
    ehkä juuri sitä: matkassa on sekä piikkejä että terälehtiä. Mukavia
    hetkiä on usein, kavereiden kanssa päivät taittuvat välillä nopeammin,
    välillä hitaammin. Läksyjä on runsaasti ja niiden tekemisestä täytyy
    itse ottaa vastuu. Koeviikot etenevät käytännössä katsoen nokka kiinni
    kirjassa. Mutta ei lukio silti pelkkää tuskaa ole, hyviä puolia löytyy
    myös runsaasti. Opettajat kohtelevat oppilaita paljon aikuismaisemmin
    kuin yläasteella, tunneilla saa sanoa oman mielipiteensä ja
    kyseenalaistaa asioita. Oma valinta ja vastuu näkyy selvästi ja kurssien
    kanssa voi kikkailla miten itselle parhaiten sopii, lukujärjestykseen
    voi paljon vaikuttaa. Joukkoon mahtuu myös rennompia jaksoja, jolloin
    päivät alkavat kymmeneltä ja päättyvät aikaisin. Mutta työtä lukio silti
    on, ehkäpä rankin jakso elämästämme.
    Vaikka asiaa miten kiertelisi ja kaartelisi, on lukio iso haaste. Ja
    haasteena minäkin sen olen ottanut: en ole katunut tänne tulemistani,
    vaikka joskus tekisikin mieli vain jäädä nukkumaan, kun herätyskello
    pirisee iänikuista säveltään. En tiedä, missä olisin, jos en olisi
    täällä: luultavasti elelisin sossupummina ja sitä en halua. Mutta tämän
    pitkän ja rankan taipaleen jälkeen voin ylpeänä painaa valkolakin
    päähäni ja huutaa: Minä tein sen! (Tietysti siinä tapauksessa, että
    pääsen kirjoitukset läpi…)

    Helena Hyvönen, 2b, Haapajärven lukio